Anna Takala pohtii Helsingin Sanomien jutussaan (25.2.2022), voiko liikuntaa harrastaa ihan vain harrastamisen ilosta, ilman kilpailuja. Jutun perusteella monelle on vaikeaa käsittää, että perinteisesti hyvin kilpailuhenkisiä harrastuksia voi tosiaan ihan vain harrastaa, ilman että motivaatio tulee kilpailemisesta. Tunnistan tämän myös omassa ajattelussani: minulle on vaikeaa määritellä, mistä motivoidun, sillä eikö motivaation pitäisi syntyä siitä, että tavoittelen jotakin selkeää päämäärää, kuten tiettyä asemaa tai sijoitusta kilpailussa?
Positiivinen minäkuva yhdistyy motivaatioon saavuttaa asioita. Mitä positiivisempi minäkuva, sitä todennäköisemmin yksilö saavuttaa asioita, sillä hän ei pidä epäonnistumista todennäköisimpänä lopputuloksena. (Ross 2014, 305-306) Negatiivinen minäkuva on aivan varmasti estänyt itseäni saavuttamasta asioita, sillä se on estänyt edes yrittämästä montaa asiaa. Liikunnan osalta nyt varsinkin; olin viimeisten valittujen joukossa, kun luokkakaverit ala-asteen liikuntatunnilla valitsivat joukkueita. Enhän minä siis ole lainkaan hyvä urheilussa, kun en ollut silloin hyvä joukkueurheilussa.
En motivoidu muita vastaan kilpailusta, varmasti osittain siksi, etten koe, että siinä olisi minulla mitään voitettavaa. Motivaatio on löydettävä jostain muualta, mutta mistä? Rossin (2014, 301) mukaan yksilön itsetunto ja minäkuva hyötyvät, kun yksilö alkaa ottaa enemmän vastuuta omista päätöksistään ja hyötyy näistä päätöksistä. Tarvitsen siis onnistumisen kokemuksia liikunnasta!
Mutta olenhan minä onnistunut lenkkipolulla, kuntosalilla, ryhmäliikunnassa. Mutta olenko kuitenkaan tarpeeksi? Opiskelun kanssa vastaavia motivaatio-ongelmia ei ole ollut. Menestyin opinnoissani koko peruskoulun ja lukion mielestäni erinomaisesti. Myös nykyisen tutkinnon suorittaminen on sujunut erinomaisella keskiarvolla. Opiskelumotivaatio on korkealla, kun pystyn mitattavasti näkemään, mitä olen saavuttanut ja olen tekemässäni asiassa mielestäni todella hyvä.
Itsensä johtaminen vaatii motivaatiota edetä. Itsensä johtaminen vaatii askelia, jotka liikuttavat yksilöä asteittain eteenpäin (Ross 2014, 319). Seuraava askeleeni on löytää lisää onnistumisen kokemuksia, niin vapaa-ajalla kuin työssä.
Lähteet:
Ross, S. 2014. A conceptual model for understanding the process of self-leadership development and action-steps to promote personal leadership development. The Journal of management development, 33(4), s. 299-323.
Takala, A. 25.2.2022. Ei kunnianhimoa. Helsingin Sanomat. Luettavissa: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008376048.html. Luettu: 25.2.2022.
Moi!
VastaaPoistaIhanan rehellinen teksti! Olen kamppaillut myös samanlaisen negatiivisen minäkuvan kanssa, joka on estänyt minua yrittämästä ollenkaan. Epäonnistumisen pelko kulkee usein vielä mukana.
Välillä pitää itseäänkin muistuttaa, että voi tehdä ja harrastaa asioita vain, koska se tuo itsessään iloa elämään. Harrastuksissa ei tarvitse olla edes hyvä. Ja vaikka olisi, niin se ei tarkoita, että seuraava askel on suoraan kilpaileminen. Myös ilo on lähde motivaatiolle!
Hei Riikka,
VastaaPoistaKirjoituksesi sai minut ajattelemaan juuri sitä, että usein ihmisillä on vääriä uskomuksia ja silloin monet asiat jäävät tekemättä elämässä, jota mahdollisesti tulevaisuudessa saa katua. Esimerkiksi yksi ystäväni aina sano, että hän on huono matematiikassa ja koulussa ylipäänsä eikä sen takia edes mieti jatko-opiskeluja. En nyt sano, että hänen valintansa elämässä ovat hyviä tai huonoja, mutta pointtina on, että tällaisilla uskomuksilla on valtava vaikutus elämäämme ja valintoihin, mitä teemme ja mihin kuvittelemme pystyvämme.
Olen koko elämäni tehnyt myyntiä ja siinä kontekstissa motivaatiosta puhutaan mielestäni jopa liikaa tai vääristyneesti. Monesti oletetaan, että motivaatio on joku ihmeellinen jatkuva tila mihin työtekijä pystyy jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä, joka mielestäni ei ole realistinen. Myynnissä useimmiten työnantajan motivointikeinot rajoittuvat bonuksiin tai kilpailuista saataviin voittoihin. Itselleni esimerkiksi kilpailut eivät toimii, koska ken ole niin kilpailuhenkinen ryhmässä, kilpailen enemmän itseni kanssa. Eli suhtaudun siihen samalla tavalla kuin sinä. 😊 Bonukset eli rahaa motivoi työtekijää tiettyyn pisteeseen, mutta mitä sen jälkeen. Eli nimenoman uusia haasteita pitää tarjoa, jotta työtekijällä on mahdollisuus tavoitella jotain uutta ja kokea sitä myötä onnistumisen kokemuksia. 😊
Tsemppiä opintoihin ja kiitos tosi mielenkiintoisesta postauksesta! 😊
t.Marelin
Heippa!
VastaaPoistaErittäin kiva teksti, johon pystyy helposti samaistua. Olen itsekki kohtanut samoja haasteita motivaation osalta. Kaikki liikkuminen on terveelistä ja hyväksi, mutta tuloksien osalta on aikaa vievä. Jotta tuloksia on vaikeeta näkee liikunnan kannalta nopeasti, jolloin motivaatio saattaa laskea monesti. Kun, itselläni motivaatio laskee yritän muistutella miksi olen aloittanut tämän ja mitä hyötyä siitä lopulta on.
Ystävällisin,
Elfete